Jaa:



Jätä yhteystietosi, niin kuulet lisää.
 

Sähköpostiosoitteesi:
 
LÄHETÄ EI KIITOS

 

5.7.2016

Työterveys Helsinki, Helsinki - Helsingfors

Sairauslomalta kuntoutukseen — reagoinnista työkykyjohtamiseen

Käytössä

Tarve ja tavoitteet

Kaupungin strategiaohjelmassa 2013-2016 tavoitteena on sairauspoissaolojen ja ennenaikaisista eläköitymisistä aiheutuvien kustannusten vähentäminen. Työterveys Helsingin koordinoima kehittämishanke vastasi tähän tarpeeseen. Tavoitteena oli tehdä pitkittyneiden sairauspoissaolojen taustalla olevat tekijät näkyväksi työnantajalle ja työterveyshuollolle sekä kehittää toimintamalleja sairauspoissaolojen hallintaan. Päämääränä oli selkiyttää työkykyjohtamisen rooleja ja vastuita.

Ratkaisu

Hankkeessa selvitettiin asiakastietojen perusteella vähintään 60 päivää sairauslomalla vuonna 2013 olleiden työntekijöiden tilanne sekä mahdollisuudet tukea työssä jatkamista ja työhön palaamista. HR-järjestelmän tietojen mukaan vähintään 60 sairauspoissaolopäivää vuonna 2013 täyttyi 2187 henkilöllä. Heistä 1240:n tiedot käytiin läpi.

Asiakastapausten selvittelyssä pyrittiin työntekijän työssä jatkamiseen tai pitkältä sairauspoissaololta työhön paluuseen. Selvityksessä tarkasteltiin työterveyshuollon toiminnan sujuvuutta ja erityisesti sitä, miten se on tukenut sairauslomalta työhön palaamista. Lisäksi selvitettiin, miten yhteistyö työnantajan kanssa on toteutunut ja miten työnantaja on selvinnyt omista vastuistaan työkyvyn tukemisessa.

Hanketta rahoitettiin Helsingin kaupungin työhyvinvointimäärärahoilla.

Tulokset

Selvityksen tuloksena syntyi kuva sairausloman pitkittymiseen liittyvistä tekijöistä, yhteistyökäytännöistä ja ehdotuksia kehittämiskohteiksi. Tulokset osoittavat, että esimiesten yhteydenottoja työterveyshuoltoon oli vähän, vain vajaassa kolmasosassa tapauksista (N=385). Samoin työterveysneuvotteluja oli vain noin neljäsosassa tapauksista (N=338). Yhteydenotot ja neuvottelut toteutuivat varsin myöhään, vasta 150 sairauspoissaolopäivän jälkeen.

Selvityksen jälkeen neuvotteluja on lisätty työterveyshuollon toiminnassa, niiden painopistettä on siirretty varhaisempaan vaiheeseen ja otettu käyttöön 30 sairauspoissaolopäivän tuntumaan sijoittuva ”varhainen työterveysneuvottelu”. Neuvottelun tärkeyttä 90-päivän lausunnon yhteydessä on painotettu niin, että työhön paluu tulisi varmistettua suunnitelmalla ja tarvittavilla tukitoimilla.

Selvitys osoitti, että työn kevennys oli käytössä työpaikalla 18 %:ssa tapauksista (N=219), ja sen toteutus oli varsin oikea-aikaista ajoittuen 60 -150 -sairauspoissaolopäivän jälkeen. Työn kevennys oli toteutettu järjestelemällä työtä työpaikan omin toimin tai kaupungin oman kompensaatiorahan avulla. Järjestelyistä sovittiin yleensä työterveysneuvottelussa. Työtä kevennettiin myös lyhentämällä työaikaa. Työajan lyhentämisen tukena oli käytetty osasairauspäivärahan ja osakuntoutustuen suomia kompensaatiomahdollisuuksia.

Työkokeiluja sitä vastoin käytettiin työhön paluun tai sopivampaan työhön siirtymisen tukena varsin vähän ja liian myöhään. Työkokeilujen ja ammatillisen kuntoutuksen aktivoimiseksi tehtiin hankkeen kestäessä aloite, jossa ehdotettiin, että 60- ja 90- sairauspoissaolopäivän yhteydessä Kelaan kirjoitettavat lausunnot lähetettäisiin asiakkaan luvalla myös työeläkelaitokseen ammatillisen kuntoutuksen oikeuden selvittelyä varten.

Johtopäätökset:

Työkyvyttömyyden kustannuksia ja hyvällä työkykyjohtamisella saavutettavia säästöjä ei vielä riittävästi tunneta. Työkykyä ei systemaattisesti johdeta, vaan se mielletään yksittäisen esimiehen vastuulle, jota linjajohto ei tue eikä seuraa. Tämä ilmiö näkyy hankeaineistossa työterveysneuvotteluina, jotka eivät johda tulokseen, kun esimies ei saa työhönsä linjasta tukea.

Korvaavan työn käytäntöjen yhteistoiminnallisesta kehittämisestä tehtiin jo hankkeen väliraporttivaiheessa esitys kaupungin työelämän kehittämisohjelmaan. Työkyvyttömyyden kustannusten tunnistaminen ehdotettiin myös hankkeen osaksi sekä yhdeksi kehittämisen resurssiksi kumppanuusyhteistyö työeläkelaitoksen kanssa. Ehdotus on edennyt kahdessa virastossa Kevan kanssa toteutettavaksi yhteistyöhankkeeksi.

Työkykykoordinaattoreiden tarve jokaiselle kaupungin tulosalueelle on tuotu esille hankkeen jatkokehittämisehdotuksissa, samoin tietojärjestelmien kehittäminen mm. sairauspoissaolojen seurannan ja kaupungin työkykyjohtamisen tueksi.

Kelan lääkinnällisen kuntoutuksen keinoja selvityksen mukaan käytetään, mutta niiden käyttöä voisi edelleen lisätä ja myös aikaistaa. Työterveyshuollon aktiivisuutta työkykyä tukevien verkostojen ja palvelujen aktivointiin asiakkaan tueksi on syytä edelleen kehittää mm. sisäisen koulutuksen ja verkostojen tuntemuksen lisäämisen avulla.

Hankkeen aikana työterveyshuollossa otettiin käyttöön työterveyssuunnitelma ja tehostettiin kuntoutussuunnitelman käyttöä työkyvyn tukemisessa. Suunnitelmat auttavat asiakkaan prosessin hallinnassa työkyvyn tuen tarpeen perusteella määräytyvillä asiakaspoluilla.

Asiakkaiden työkyvyn suunnitelmallisessa tukemisessa on kehitetty hankehavaintojen pohjalta työterveyssuunnitelman ja kuntoutussuunnitelman käyttöä sekä työkykyprosessien seurantaa. Kehittäminen on liittynyt työterveyshuollossa asiakaspolkujen aktivointiin. Polut valitaan työkyvyn tuen tarpeen perusteella.

Tietoa hankkeen löydöksistä on välitetty työterveyshuollon sisällä sekä työterveysyhteistyön puitteissa työnantaja-asiakkaalle. Käytäntöjen kehittäminen hankehavaintojen pohjalta tapahtuu työterveyshuollon sisäisenä toimintana, kaupunkityönantajan toimintana sekä työterveysyhteistyönä.

Yhteyshenkilöt

Tuija Juvonen
tuija.h.juvonen@hel.fi
Koulutussuunnittelija
Työterveys Helsinki

Tykätty 4 kertaa