Jaa:



Jätä yhteystietosi, niin kuulet lisää.
 

Sähköpostiosoitteesi:
 
LÄHETÄ EI KIITOS

 

01.06.2016

Kokeilut tarvitsevat järjestelmällisen palautteen

Kirjoittanut Juha Eskelinen

 

Kokeilut ovat nousseet vahvasti esille suomalaisen kuntasektorin kehittämisessä. Yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista on kokeilukulttuurin vahvistaminen. Tavoitteena on löytää innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen. Kokeiluja on monen muotoisia, mutta keskityn seuraavassa työelämään liittyviin kokeiluihin.

Kokeilua käynnistettäessä kannattaa pohtia ja suunnitella myös sitä, kuinka kokeilun tuloksista saadaan palautetta ja kuinka sen onnistumista arvioidaan. Tämä vaikuttaa itsestään selvältä, mutta näin ei läheskään aina näytä käyvän.

Kokeilu on yhdessä oppimista

Kokeilussa testataan ideaa ja kehitetään ratkaisua kevyesti rajatussa laajuudessa. Sen sijaan, että joku suunnittelee ylhäältä päin ratkaisun, työntekijät ovat usein kehittämässä ratkaisuja. Jos uusi toimintatapa osoittautuu hyödylliseksi, se otetaan laajempaan käyttöön.

Näen kokeilun oppimisen kehänä, jolla työyhteisön jäsenet haastavat ja muuttavat käsityksiään työelämän käytännöistä ja säännöistä. Kokeilun onnistuessa ihmiset näkevät ja tekevät asioita toisin. Tärkeää on informaatio, jolla osapuolet saavat palautetta kokeilun toimivuudesta.

Kuva 1. Palaute ja oppiminen kokeiluissa

Huomio palautteeseen

Palauteinformaatioon kannattaa siis kiinnittää huomiota. Kokeiluun osallistuvilla tulee olla mahdollisuus korjata suuntaa kokeilun aikana. Ja mikä tärkeintä, kokeilun laajentamiseksi säännölliseksi toiminnaksi tarvitaan selkeää näyttöä toimivuudesta. Tarvitaan laadullisia ja määrällisiä mittareita, joita yhdistää selkeä vaikutuksiin tähtäävä logiikka.

Kinkkiseksi asian voi tehdä se, että kokeilun vaikuttavuus syntyy usein vasta aikojen kuluessa, emmekä voi todentaa sitä kokeilun aikana. Siksi meidän on mitattava lyhyellä aikavälillä niitä asioita, joiden oletamme johtavan odottamiimme tuloksiin aikojen saatossa.

”Ei ole mitään niin käytännöllistä kuin hyvä teoria”

Näin totesi arvostettu sosiaalipsykologi ja filosofi Kurt Lewin. Kokeilujen maailmassa tässä on vissi perä. Hyvä teoreettinen viitekehys voi auttaa rakentamaan logiikan sille, kuinka kokeilun toimintamallit ja käytännöt johtavat tuloksiin.

Annan tuoreen esimerkin valtion puolelta. Liikennevirastossa kokeiltiin uusia työn tekemisen muotoja. Työntekijät, työn niin salliessa, saattoivat tehdä työtä ajasta ja paikasta riippumatta - työpaikallaan, kotonaan tai vaikkapa mökillään. Kysymys oli, lisääkö kokeiltava toimintatapa asiantuntijoiden työn tuloksellisuutta nostamatta työantajan kustannuksia. Sen sijaan, että olisi viritelty mittareita ”mututuntumalta”, kokeilun arviointi perustui oleellisilta osin tutkimuspohjaiseen malliin. Arvioinnissa käytettiin useita mittareita, joista keskeinen oli tutkimuksessa validoitu ja koeteltu työn imun indeksi.

Mittareiden avulla saatiin näyttö kokeilun vaikutuksista. Ajasta ja paikasta riippumaton työ vahvisti henkilöstön oman työn hallintaa. Tämä puolestaan lisäsi työn imua ja sen myötä asiantuntijoiden kokemaa oman työn tuloksellisuutta. Uusi työn tekemisen mahdollisuus oli myös kokeiluun osallistuneille mieluisa. Toimintatapaa on laajennettu virastossa ja mittareiden käyttöä jatketaan.

Mittaus ja arviointi ovat siis keskeinen osa kokeilukulttuuria.

Juha Eskelinen
KTT, konsultti, tutkija ja yrittäjä
Melkior Oy

Kirjoittaja toimii asiantuntijana Kunteko-ohjelman kehittäjäpoolissa.

 

Kommentoi

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Web page addresses and e-mail addresses turn into links automatically.
  • Lines and paragraphs break automatically.
CAPTCHA
Todista, että olet ihminen etkä robotti kirjoittamalla kuvan merkit laatikkoon ja paina Enter.
Image CAPTCHA
Enter the characters shown in the image.